Minun elämäni toukokuun auringon säteet lämmittää, kesä on alkanut, minä joudun lähtemään; elämän esirippu nyt minulta sulkeutuu, silmäni kiinni painuu, sielu uuteen kulkeutuu. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, kuin pieni lapsi synnyn uudelleen; Sieluni matkaa uuteen ja toivoa saan, siellä rakkaani edesmenneet kohtaan uudestaan. Toukokuun auringon säteet lämmittää, kiitollisin mielin ajattelen elämää; kaikkeni itsestäin annoin.
En kuvitellut olisi voinut muuta elämää; toivoa tahdoin jakaa, en mitään enempää. Koko sydämestäin annan teille kiitoksen; te teitte elämästäin miehen mittaisen. Toukokuun aurinko teille paistanee, elämä jatkuu edelleen. Pois pyyhkikää nyt kaikki kyyneleet ja kuunnelkaa kun kesätuuli lempeästi puhaltaa; saatatte kuulla minun harmonikkaa soittavan ja tavoitatte soinnuissa sanan: ”Rakastan.”
Muistoasi kunnioittaen tyttäresi Veera